Viime viikonloppu oli eka viikonloppu talollisena ja mikrotilallisena.

Taloon tutustumisen lisäksi ohjelmanumerona oli kaupunkikodin naapurilta lainatun vinttikomeron tyhjennys. Olin muutama vuosi sitten pakannut aikaisemman elämäni vaatturina laatikoihin ja kasseihin ja kiikuttanut sen vinttiin. Täydellisellä ajotuksella, naapuri pyysi tyhjentämään sen juuri tähän saumaan, kun romppeiden lopullisen kodin avaimet on hallussa.

Jottei kaikki olisi liian ruusuista, komero sattui olemaan ikkunan kohdalla ja koska nykyaikainen rakennuslaatu on mitä on, ikkunanpuitteet eivät ole tiiviit ja kaksi kassillista märkiä ja haisevia kankaita suunnisti suoraan päätä roskikseen. En suostu edes miettimään mitä ihanuuksia siellä menikään pilalle… Lukuunottamatta kahta pakkaa, jotka koitan vielä pelastaa piimällä ja kuumalla vedellä. Katsotaan kuinka käy. Suurin osa materiaaliaarteistani oli kuitenkin selvinnyt vinttivarastoinnista ilman vaurioita ja se on suuri helpotus.

Talolla kuljeskeltiin ihmetellen, että tämäkö on nyt sitten meidän, hyvässä ja pahassa. Koko hankintaprosessi kävi niin nopeasti, että kaiken sisäistämiseen menee hetki. Lisäksi on opeteltava elämään sen tunteen kanssa, että tässä talossa ja tällä tilalla ei valmis ole sellainen käsite, johon kannattaa ripustautua. Tekemistä ja kunnostettavaa riittää tuleville vuosille ja siitä on ihan turha tehdä erityistä stressinkohdetta. Pidetään ensisijaisesti huoli siitä, että talo ei mene ainakaan huonompaan kuntoon.

Ounastelin jo aiemmin, että alimpia hirsiä ehkä joudutaan vaihtamaan, eli talo pitää ”kengittää”. Ja tosiaan, viikonloppuna tehtii sukellus talon alla sijaitsevaan kellariin ja näkyvissä olevalla pätkällä ei jää epäselväksi, että lahovaurioita on. Sen sijaan väliseinän alin hirsi näytti olevan priimakunnossa, joten talo ei ehkä ihan ensi tilassa ole romahtamaisillaan. Mutta verkot on heitettävä joka tapauksessa vesille, että löytää jostain tarkoitukseen sopivia vanhoja hirsiä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ennen pitkää kaikki alimman kerroksen lattiat on avattava. Lopputuloksena tulee varmaan olemaan se, että koko pohjakerroksen saa siinä vaiheessa laittaa uusiksi. Jää nähtäväksi miten paljon joutuu hankkimaan uusia materiaaleja ja miten paljon voi kierrättää vanhoja, olemassaolevia.

Tein ensimmäiset hankinnatkin: De Waltin akkukäyttöinen trimmeri pihan perkaamiseen ja oma postilaatikko. Mun eka oma postilaatikko! Lisäksi ostettiin heräteostoksena syyslannoitetta, jonka ajattelin levittää marjapensaiden juurelle. Olin alunperin ajatellut ostaa mustaviinimarjan taimia, mutta katseltuani vähän tarkemmin ryteikköä, siellähän niitä olikin jo valmiina 8 kappaletta. Jos ne joskus alkaa hoidon ja lannotuksen innoittamana voimaan paremmin ja tuottamaan marjoja, saattaa olla, etten useampaa pensasta edes jaksaisi tyhjentää.

Ehdin testailla trimmeriä sen verran, että muutaman pensaan sai esille. Ryteikössä näytti olevan myös jotain liljan näköisiä, joten on siinä joku joskus yrittänyt jonkinlaista puutarhaa ylläpitää. Yhden pensaan sain kitkettyä ja lannoitettua. Alku se on pienikin alku.

Tulevia hankintoja tulee olemaan ainakin kompostori, joka tilalta yllättäen puuttuu kokonaan. Sen sijaan erilaisia rytöläjiä löytyy sieltä täältä. Niistä akuuteimmin toimenpiteitä kaipaavat pihalla rikki paisunut akku ja piharakennuksen takaa löytynyt auton moottori. Sitä jää aina vähän ihmettelemään, että onko se ongelmajätteiden vieminen asiaankuuluvaan paikkaan oikeasti NIIN vaikeaa…

Tontti yllättää monipuolisuudellaan. Sieltä löytyy pellon ja niityn lisäksi pieni haavikko, pieni kangasmetsäläntti, pihaa ja perunapeltoa, villiintynyt puutarha ja kalliokukkula. Parin päivän ihmettelyn jälkeen alkoi jo muodostua hentoja ajatuksia siitä mihin suuntaan pihaa voisi lähteä kehittämään. Mitä pensaita voisi yrittää siirtää ja minne.