Niin siinä sitten kävi. Kun kunnon helteet alkoivat, jaksoin vetää treenit läpi pariin kertaan ja sitten luovutin. Ajattelin, että katotaan sitten uudelleen, kun ilmat tästä vähän viilenee.
Viileämpää on ollut jo pari viikkoa, mutta keho ei ole viime aikoina turhia liikahdellut. Paikat on jähmeinä. Elopaino on palannut lähtötilanteeseen; 90,8kg. Miten helppoa onkaan valahtaa takaisin staattisuuteen.
Viime viikolla tuli taas konkreettinen muistutus siitä mitä on edessä odottamassa, jos jatkan vuosien saatossa tutuksi tulleella staattisella linjalla, kun läheinen joutui taas kerran sydämen vuoksi sairaalaan tarkkailuun. Minulla on kalkkiviivat käsillä, mikäli haluan jotenkin yrittää ohjata kohtaloani toiseen suuntaan.
Niinpä tänään oli taas vuorossa ties kuinka mones uusi alku. Poikkeuksena edellisiin uusiin aloituksiin on se, että tällä kertaa välissä oli vain kuukausi kokonaisen vuoden sijaan. Melko iso edistysaskel.
Siispä aamulla lampsin töihin pidempää reittiä. Matkalla totesin, että alaselkä on aivan jumissa. Oli pakko availla kehoa pienellä joogahetkellä ennen töihin uppoutumista. Onneksi hankin myös työhuoneelle jumppamaton.
En tiedä miten kehoni reagoi, jos kuukauden tauon jälkeen palaan takaisin HIIT ohjelmani pariin. Joten päädyin tällä kertaa aloittamaan aiemmin hankkimallani tanssitreeniohjelmalla. Nyt voisi nimittäin olla paikallaan sellaiset innostavat tunnelmat, että tekeminen olisi ensisijaisesti hauskaa ja toissijaisesti tehokasta. Ja toden totta, odotan nyt jo seuraavaa sessiota. Keho tuntuu tanssin jäljiltä aamuista huomattavammasti notkeammalta ja se luo uskoa, että kyllä tämä tästä. Kyllä se tästä taas käyttökelpoiseksi elpyy.
Löysin myös parin vuoden takaisia treenimerkintöjä. Jos siitä nyt jotain lohtua on, olen pysynyt viimeiset kaksi vuotta suhteellisen samankokoisena, eli elintavat eivät ole pariin vuoteen lisänneet kokonaiskuormaa.
***
Mihin kulutin kesäni?
Aloitin uudessa työpaikassa maaliskuun alussa, joten tälle kesälle kesälomaa ehti kertyä huikeat kaksi päivää. Lisäksi otin kolme päivää palkatonta vapaata, joten Juhannusviikonloppu mukaan luettuna sain 10 päivän yhtenäisen vapaan. Siitä suurin osa kului kuitenkin intensiivisellä laulukurssilla, jonka loppuvaiheessa olin sekä henkisesti että fyysisesti niin puhki, että aloin itkeä, kun ei enää muuta jaksanut. Joten ei se nyt varsinaista lomaa ollut. Lähinnä vain toisenlaista tekemistä – joskin itse valittua ja vapaaehtoista.
Lisäksi otin heinäkuun perjantait vapaaksi, joka oli erittäin hyvä idea. Viikonloppuun mahtui yksi kokonainen päivä, jolloin sai toteuttaa omia ideoita ja silti jäi kaksi kokonaista päivää palautumiseen ja kaikenlaiseen kodin ylläpitoon. Siinäpä uusi haave, että olisi jossain vaiheessa elämää mahdollista siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon.