Treenausta 5/90
Ekana lepopäivänä lähdin tunnin kävelylle. Olen onnistunut kokoamaan aika hyvän reippaaseen kävelyyn sopivan biisilistan, jonka tahdissa kulkea. Pidän kävelystä ja se tuntuu hyvältä. Jossain vaiheessa matkaa mietin, että olen vähän niin kuin sellainen Sims hahmo, joka kulkee sympaattisessa puistomaisemassa päämäärättömästi. Vastaan tuli liuta muita vastaavia hahmoja, osa juosten, osa kävellen.
Välillä pysähdyin ottamaan kuvia. Tässä vaiheessa tuntuu luontevammalta jakaa kuvia matkalla koetuista maisemista, kuin omasta kömpelöhköstä etenemisestä. En kuulosta kovin kehopositiiviselta. Pitäisi olla sellainen.
Mutta hei, puhun itsestäni ja tuntemuksistani. Se miltä näytän on yksi asia, se miltä tuntuu on toinen asia. Se miltä tuntuu jakautuu vielä kahteen lokeroon.
Miltä tuntuu psyykkisesti olla se, joka jää jälkeen, kun muut kävelee reippaasti. Muut, jotka ei sitten kuitenkaan tajua, että verrattuna heihin, raahaan mukanani aina kolmea 10 kilon perunasäkkiä. Aina. Kaikkialle.
Ja se toinen lokero. Miltä tuntuu olla se, joka jää jälkeen, joka päättää ponnistaa vähän lisää, ettei jäisi jälkeen ja hetken kuluttua tuntee hien kohoavan pintaan. Hengästys. Miltä tuntuu, kun kroppa ei toimi niin kuin haluaisin sen toimivan. Sillä ei voi tehdä asioita, joita haluaisin pystyä tekemään. Hiljainen kiroaminen…
Miten minun kehostani on tullut tällainen.
Samaan aikaan olen armollinen itselleni, sillä tiedän ihan tarkkaan miten minun kehostani on tullut tämmöinen. Tiedän ihan hyvin, että minun kehosta tuli tällainen aikana, jolloin en jaksanut ja revennyt pitämään siitä parempaa huolta. Oli muuta.
Nyt se muu alkaa järjestyä parhain päin ja sen seurauksena vapautuu energiaa huomata kehoni. Pitää siitä parempaa huolta. Yrittää kääntää kurssia, ettei niitä perunasäkkejä kasaantuisi enempää. Ehkä nykyiset turhat säkit saa ripoteltua matkan varrelle.
Koitan olla luomatta kovin tarkkoja mielikuvia millaista se sitten joskus on. Yritän keskittyä päivään kerrallaan. Tänään teen treenini. Teen vaan.
* * *
Kaivoin esille vanhan, vuonna 2014 perustamani HeiaHeia tilin. Treenien tiedot siirtyy HeiaHeiaan suoraan treenirannekkeesta ja tekee niistä koontia, käppyröitä ja muuta kivaa. Kylkiäisenä voi kannustaa kavereita, joita on tällä hetkellä vähänlaisesti ja aktiivisia vielä vähemmän.
Jos haluat liittyä mun tsemppirinkiin, tule mukaan. HeiaHeaiaan liittyminen ei maksa mitään eikä velvoita mihinkään. Minut löytää nimellä Tuikku Muikku.
Tämä ei ollut maksettu mainos, eikä kaupallinen yhteistyö. On vaan jotenkin kiva valita kotimainen vaihtoehto treenauksen seurantaan. Erilaisia liikunta-appeja löytyy joka lähtöön.