Aloitin noin kolme ja puoli vuotta sitten. Halusin kirjoittaa siitä miten pitäisin huolta sydämestäni, joka ei ole särkynyt, mutta olen laiminlyönyt sen ja verisuoniston fyysistä hyvinvointia ties miten pitkään. Mutta sitten tuli kaikenlaista. Oma tupa ja perunamaa ja koko homma levisi enemmänkin henkisen sydämen hyvinvoinnin puolelle.
Koko ajan on niin monia asioita, joista haluaisi kirjoittaa. Ja niin vähän mistä kirjoittaa, koska tuntuu siltä, että jokseenkin kaikki sanottava olisi lähinnä aiheen vierestä. Pitäisi ymmärtää pysyä lokerossa. Tai sitten ymmärtää, että sydämessäni on paljon huoneita.
Miten sydämeni voi nyt?
Ei varmaan ainakaan paremmin kuin kolme vuotta sitten. Ongelma on aina ollut saada pidettyä liikettä yllä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen staattisuuteen taipuvainen. Tämä kelkka olisi saatava jotenkin käännettyä. Siihen kai ajattelin kirjoittamista avuksi. Jos olisi joka viikko pakko keksiä jotain sanottavaa toteutuneesta liikkeestä, se edellyttäisi, että olisi luotava liikettä. Ehkä sen jälkeen voisi palkkioksi kirjoittaa siitä kaikesta muusta. Ihmeellisistä maisemista. Touhuilusta, rakentamisesta, korjaamisesta.
Vastaus kysymykseen. Vähän yli vuosi sitten hakeuduin lääkäriin, koska olin valvonut kuukauden ja aloin olla aika sekaisin. Samassa yhteydessä pyysin kolesterolitestiä. Sain kaksi hengähdyspäivää ja statiinireseptin. ”Tässä ei nyt mitään elämänmuutoksia aleta odottelemaan.”
Mikä lopulta muuttui? Kolesteroliarvot laskivat nopeasti. Painoa alkoi hiljalleen karisemaan, kunnes se sitten hiipi kesän herkuttelujen ja syksyn omenapiirakkakauden myötä takaisin. Jokseenkin heti sen jälkeen kun erehdyin punnitsemaan itseni. Itselleni toimii siis vaatteet parempana indikaattorina muutoksesta. Leivän päälle siveltävä rasva muuttui Benecoliksi (yllättäen ”kevyt” vaihtoehto on muotoutunut mieluisimmaksi), ja sitä kuluu n. 2kg vähemmän kuukaudessa verrattuna entiseen.
Ja sitten on se minun addiktioherkkuni, suklaa. Fazer näköjään osallistui talkoisiin lopettamalla ylivoimaisesti parhaan mustikkajugurtticrisp suklaan valmistamisen, pilaamalla Dominokeksit, ja ilmeisesti myös Fazerina ja muut tryffelityyppiset suklaat tehdään nykyään äklömakealla säästöreseptillä. Ja tietysti myös hinnan ponnahtaminenpilviinvaikuttaa. Mieli sanoo, että onpa typerää. Järki sanoo, että onpa hyvä juttu.
Jäätelön syöminen loppui kuin seinään, kun kävi ilmi, että suurin osa jäätelötehtaista jatkaa tyytyväisenä toimintaa Venäjällä. ”Me tässä tapetaan ihmisiä, mutta hei, ota jäätelö.” Koska jäätelö on hyvää, päädyin ostamaan jäätelökoneen, jolla saa tehtyä omat jäätelöt. Ja siinä tehdessä tulee myös huomanneeksi mistä sitä jäätelöä oikestaan tehdään… kermaa, kermaa ja kermaa. Huhhei.
Ei se fyysinen sydän kirjoittamalla kehity. Liikkeelle on päästävä.
