Katselin koko kesän ruotsalaista tv-sarjaa Husdrömmar. Katselin vain, ei sen kummempaa. Mutta niin niitä siemeniä kylvetään.
Kolmisen viikkoa sitten tallustelin taas kerran maailman hitaimman koissun kanssa rannassa ja päätin viihdyttää itseäni katsomalla minkälaisia omakotitaloja löytyy, kun laittaa alueeksi Uusimaa ja hintakatoksi 100 000 €. Ensimmäinen yllätys oli, että taloja löytyy. Helsingin, Espoon ja Vantaan rajojen sisäpuolelta on tietenkin turha kuvitella löytävänsä oikeastaan mitään, mutta Lahden ja Helsingin välissä on tarjontaa niin idässä kuin lännessä.
Kiinnitin huomioni yhteen, jonka kuvissa oli sympaattisen oloinen talo, satumaisen näköinen piha ja tonttiakin riitti. Päätimme lähteä sunnuntaiajelulle katsomaan taloa. 20 minuuttia ennen perille pääsyä alkoi armoton vesisade ja perillä näkymä oli kaikkea muuta kuin satumainen. Pieni, vanha talo. Omituinen piha ja huonokuntoinen piharakennus. Loppuosa tontista oli ryteikköä. Naapurien uudenkarheat jättimäiset talot oli heti aidan takana. Oli siinä omat puolensa, mutta minulle ei jäänyt pisaran vertaa sellainen olo, että haluaisin sinne takaisin.
Sen sijaan käteen jäi tiivistynyt käsitys siitä mitä oikeastaan haluaisin. Haluaisin isohkon tontin, jossa ei olisi naapureita lähellä. Kaikkien äänekkäiden harrastusteni kanssa isoin kaipuu on nimenomaan sille, että olisi paikka, jossa saa huudattaa sahaa, laulaa oopperaa ja soittaa saksofonia ilman, että tarvitsee vähääkään miettiä häiritseekö tämä jotakuta. Talossa tai piharakennuksissa pitää olla tilaa verstaalle. Pihaa pitää olla, muttei liikaa. Talokaan ei saa olla liian iso.
Selailin ilmoituksia. Sitten se osui silmään. Kansikuva ei ollut mitenkään sellainen huomionkiinnittävän kaunis. Keltainen talo keskellä peltoa. Iso lämmitetty autotalli. Pihaa ja vähän peltoa. Pieni aittamökki ja pieni saunamökki. Kuvista näki, että lehti ei ollut vielä puussa. Oli siis ollut myynnissä jo jonkin aikaa… Ja taas ajeltiin.
Avasin auton oven ja hiljaisuus oli huumaava. Katsoimme pikaisesti talon. Sympaattinen. Neutraali haju. Kylpyhuone on vanha ja ryytynyt. Se täytyy suolistaa ja rakentaa uudelleen, mutta se kaikki oli odotettavissa. Yläkerran kylmillä vinteillä näki, että vesi ei tule ainakaan katosta läpi. Yläkerran huoneiden väliseinän voisi purkaa ja siitä saisi yhden ison tilan, jota halkoo piippu. Alakerrassa kaksi huonetta, eteisaula ja keittiö. Vihreä keittiö. Olen haaveillut vihreästä keittiöstä. Huoneisiin on laitettu uudet puulattiat. Ikkunasta näkyy omenapuut ja peltoa. Joo, talo on ihan ok, mutta se autotalli. Haluan nähdä autotallin!
Hyvänen aika miten hyvän verstastilan siitä saisikaan! Lisäksi pihassa oli vanha iso rakennus. Täynnä tavaraa ja sälää. Pieni kasvihuonekin on valmiina odottamassa. Ja pellon puolella aitta ja sauna. Piha, jossa koissu saisi juosta nakuna ilman hihnaa. Olla vihdoin vapaa sen sijaan, että on jatkuvan tarkkailun alaisena.
Viivyimme vain puoli tuntia ja minulle jäi selkeä tunne, että tänne haluaisin takaisin. Järjestelyjä. Pohdintaa. Laskelmia. Lisää järjestelyjä ja pohdintaa. Mielipiteitä. Tarjous. Hermostunutta odotusta. Ja lopuksi soitto, että tarjous on hyväksytty.
Minä ostan meille talon, pihan ja pienen palan peltoa.