Sydämelle

Tag: talounelmia

  • Tilpehööriä ja yläkerran fiilistelyä

    Eilen ei talolla tehty varsinaisesti mitään erityisen ihmeellistä. Mies tutusteli kotilieden kanssa ja lämmitti tupaa. Minä päädyin tyhjentämään eteishuoneen seinällä olleen tilpehöörilokerikon. Vaikka olenkin tilpehöörin ystävä, jotenkin kammoksun niitä metallisia lokerikkoja muovisilla astioilla. Yleensä ne ovat täynnä omituista roinaa ja likaa. Niin oli tämäkin. Keräsin vanhaan kippoon ison kasan metallinkierrätykseen matkaavia nauloja, ruuveja ja kaiken maailman muita epämääräisiä metallisia härpäkkeitä.

    Parempaa elintasoa tulitikkuaskista.

    Sen sijaan ne sellaiset puiset apteekkarilokerikot ovat hurmaavia. Apteekkarin lokerikoista tosin tulee aina mieleen Vaarin kertoma tarina siitä, kun hän lähti sodan jälkeen Rovaniemelle puoleksi vuodeksi rakentamaan apteekkia. Homma sisälsi myös niiden lokerikkojen rakentamisen. Pari viikkoa kotiinpaluun jälkeen puhelin soi. Apteekkari kysyi, että tuutko rakentamaan toisen. Lapsi oli löytänyt tulitikut ja sinne meni upouusi apteekki. Vaari oli sitten todennut, että ei hän voi heti lähteä uudelleen puoleksi vuodeksi pois perheen luota.

    Lokerikon tyhjennyksen lisäksi istuskelin yläkerrassa katselemassa ja kuuntelemassa ajatuksia. En tiedä miten se muilla toimii, mutta minulla se menee niin, että istun sängyn laidalla ja katselen tilaa. Sitten päässä alkaa 3D ohjelma pyöriä ja kehittää tilasta erilaisia vaihtoehtoja. Lastulevykaappi ja väliseinä pois. Jäljelle jää yhtenäinen tila, jossa keskellä menee hormi. Hormiin näyttää olevan liitos, eli periaatteessa yläkertaankin saisi laitettua vaikka pienen kamiinan. Sitten pitää vaan varmistaa, että tarvittavat tukirakenteet säilyy, ettei katto romahda niskaan.

    Muovimatot ovat kamalat. Haluan puulattian. Ja kattoon laudoituksen pahvilevyjen tilalle. Verhoista pidän.

    Katselin huoneen esineitä. Hassua, miten edelleen sieltä huomaa yksityiskohtia, jotka on yleisvilkaisussa ohittanut. Seinää koristaa kuparista pakotettu naishahmo. Kaunis. Hän jää taloon. Nurkassa on toinenkin kuparitaulu, jonkinlainen Jeesushahmo, jonka jaloissa pyörii eläimiä. Leijonia. Hän saa jatkaa matkaa.

    Nokallaan seisova pyramidisäilytyshommeli. Väritys on vähän räväkkä. Tulisiko siitä kuitenkin esimerkiksi kukkapöytä, jos vähän kunnostaisi ja maalaisi vähemmän äreillä väreillä? Vanha hylly, viskipulloja ja tietosanakirjasarja. Saloran tarra, Kaurismäen leffojen turkoosi tausta ja puinen omena. Muovikukkia.

    Aulahuone. Vaaleanpunaiset, muoviset pitsiverhot. Kulahtanut tyyny 90-luvulta, joka muistuttaa, että rakkaus on ikuinen. Jään miettimään mihin kierrätetään tekstiilijätteet ja kulahtaneet koristetyynyt? Sängyn alta löytyi räsymattokätkö. Väriskaala tuo mieleen 90-luvun alun. Se sellainen vähän likainen vaaleanpunainen. Ja violetti. Ja vaaleansininen. Voiko räsymattoja värjätä?

    Tarvitaan valaisimia. Onhan nuo loisteputkilamput toki käteviä, mutta samanaikaisesti ne ovat totaalisia tunnelmantappajia. Katto on sen verran matalalla, että mitään kovin roikkuvaa tänne ei voine laittaa. Ehkä jalkalappu. Joku seinävalaisin. Tai katon kautta heijastuva valaistus.

    Eihän täällä tarvitse laittaa kuin lattia, seinät ja katto. Ja ikkunat. Ja portaikko. Kaikki. Onneksi tuli hankittua se pakettiauto, helpompi kuljettaa kaikki ryönä ja roina pois. Mutta tästä tulee vielä hyvä, sellainen mihin kapuaa mielellään. Olin ajatellut että yläkerrassa olisi ompelutila. Askartelutila. Puuhailutila. Oleskelutila. Makuuhuone muuttaisi alakertaan. Kevättä odotellessa.

  • Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän… Ensivisiitti talolla ja tilalla

    Viime viikonloppu oli eka viikonloppu talollisena ja mikrotilallisena.

    Taloon tutustumisen lisäksi ohjelmanumerona oli kaupunkikodin naapurilta lainatun vinttikomeron tyhjennys. Olin muutama vuosi sitten pakannut aikaisemman elämäni vaatturina laatikoihin ja kasseihin ja kiikuttanut sen vinttiin. Täydellisellä ajotuksella, naapuri pyysi tyhjentämään sen juuri tähän saumaan, kun romppeiden lopullisen kodin avaimet on hallussa.

    Jottei kaikki olisi liian ruusuista, komero sattui olemaan ikkunan kohdalla ja koska nykyaikainen rakennuslaatu on mitä on, ikkunanpuitteet eivät ole tiiviit ja kaksi kassillista märkiä ja haisevia kankaita suunnisti suoraan päätä roskikseen. En suostu edes miettimään mitä ihanuuksia siellä menikään pilalle… Lukuunottamatta kahta pakkaa, jotka koitan vielä pelastaa piimällä ja kuumalla vedellä. Katsotaan kuinka käy. Suurin osa materiaaliaarteistani oli kuitenkin selvinnyt vinttivarastoinnista ilman vaurioita ja se on suuri helpotus.

    Peltoläntti jatkuu kuuselle asti.

    Talolla kuljeskeltiin ihmetellen, että tämäkö on nyt sitten meidän, hyvässä ja pahassa. Koko hankintaprosessi kävi niin nopeasti, että kaiken sisäistämiseen menee hetki. Lisäksi on opeteltava elämään sen tunteen kanssa, että tässä talossa ja tällä tilalla ei valmis ole sellainen käsite, johon kannattaa ripustautua. Tekemistä ja kunnostettavaa riittää tuleville vuosille ja siitä on ihan turha tehdä erityistä stressinkohdetta. Pidetään ensisijaisesti huoli siitä, että talo ei mene ainakaan huonompaan kuntoon.

    Alahirsi alkaa olemaan valmis vaihtoon.

    Ounastelin jo aiemmin, että alimpia hirsiä ehkä joudutaan vaihtamaan, eli talo pitää ”kengittää”. Ja tosiaan, viikonloppuna tehtii sukellus talon alla sijaitsevaan kellariin ja näkyvissä olevalla pätkällä ei jää epäselväksi, että lahovaurioita on. Sen sijaan väliseinän alin hirsi näytti olevan priimakunnossa, joten talo ei ehkä ihan ensi tilassa ole romahtamaisillaan. Mutta verkot on heitettävä joka tapauksessa vesille, että löytää jostain tarkoitukseen sopivia vanhoja hirsiä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ennen pitkää kaikki alimman kerroksen lattiat on avattava. Lopputuloksena tulee varmaan olemaan se, että koko pohjakerroksen saa siinä vaiheessa laittaa uusiksi. Jää nähtäväksi miten paljon joutuu hankkimaan uusia materiaaleja ja miten paljon voi kierrättää vanhoja, olemassaolevia.

    Tein ensimmäiset hankinnatkin: De Waltin akkukäyttöinen trimmeri pihan perkaamiseen ja oma postilaatikko. Mun eka oma postilaatikko! Lisäksi ostettiin heräteostoksena syyslannoitetta, jonka ajattelin levittää marjapensaiden juurelle. Olin alunperin ajatellut ostaa mustaviinimarjan taimia, mutta katseltuani vähän tarkemmin ryteikköä, siellähän niitä olikin jo valmiina 8 kappaletta. Jos ne joskus alkaa hoidon ja lannotuksen innoittamana voimaan paremmin ja tuottamaan marjoja, saattaa olla, etten useampaa pensasta edes jaksaisi tyhjentää.

    Villiintynyt puutarha ja marjapensaat.

    Ehdin testailla trimmeriä sen verran, että muutaman pensaan sai esille. Ryteikössä näytti olevan myös jotain liljan näköisiä, joten on siinä joku joskus yrittänyt jonkinlaista puutarhaa ylläpitää. Yhden pensaan sain kitkettyä ja lannoitettua. Alku se on pienikin alku.

    Piharakennuksesta löytyi kottikärryt ja harava.

    Tulevia hankintoja tulee olemaan ainakin kompostori, joka tilalta yllättäen puuttuu kokonaan. Sen sijaan erilaisia rytöläjiä löytyy sieltä täältä. Niistä akuuteimmin toimenpiteitä kaipaavat pihalla rikki paisunut akku ja piharakennuksen takaa löytynyt auton moottori. Sitä jää aina vähän ihmettelemään, että onko se ongelmajätteiden vieminen asiaankuuluvaan paikkaan oikeasti NIIN vaikeaa…

    Rytöläjät, joista löytyy myös halkoja.

    Tontti yllättää monipuolisuudellaan. Sieltä löytyy pellon ja niityn lisäksi pieni haavikko, pieni kangasmetsäläntti, pihaa ja perunapeltoa, villiintynyt puutarha ja kalliokukkula. Parin päivän ihmettelyn jälkeen alkoi jo muodostua hentoja ajatuksia siitä mihin suuntaan pihaa voisi lähteä kehittämään. Mitä pensaita voisi yrittää siirtää ja minne.

    Voiko näin hienon ja ison tuijan kaataa? Se on liian lähellä taloa ja sumputtaa sen totaalisesti.
    Syreeniaita on liian lähellä taloa. Kattoa ei pääse huoltamaan kunnolla. Ajateltiin kokeilla jos nämä saisi siirrettyä.

  • Talounelmia

    Katselin koko kesän ruotsalaista tv-sarjaa Husdrömmar. Katselin vain, ei sen kummempaa. Mutta niin niitä siemeniä kylvetään.

    Kolmisen viikkoa sitten tallustelin taas kerran maailman hitaimman koissun kanssa rannassa ja päätin viihdyttää itseäni katsomalla minkälaisia omakotitaloja löytyy, kun laittaa alueeksi Uusimaa ja hintakatoksi 100 000 €. Ensimmäinen yllätys oli, että taloja löytyy. Helsingin, Espoon ja Vantaan rajojen sisäpuolelta on tietenkin turha kuvitella löytävänsä oikeastaan mitään, mutta Lahden ja Helsingin välissä on tarjontaa niin idässä kuin lännessä.

    Kiinnitin huomioni yhteen, jonka kuvissa oli sympaattisen oloinen talo, satumaisen näköinen piha ja tonttiakin riitti. Päätimme lähteä sunnuntaiajelulle katsomaan taloa. 20 minuuttia ennen perille pääsyä alkoi armoton vesisade ja perillä näkymä oli kaikkea muuta kuin satumainen. Pieni, vanha talo. Omituinen piha ja huonokuntoinen piharakennus. Loppuosa tontista oli ryteikköä. Naapurien uudenkarheat jättimäiset talot oli heti aidan takana. Oli siinä omat puolensa, mutta minulle ei jäänyt pisaran vertaa sellainen olo, että haluaisin sinne takaisin.

    Sen sijaan käteen jäi tiivistynyt käsitys siitä mitä oikeastaan haluaisin. Haluaisin isohkon tontin, jossa ei olisi naapureita lähellä. Kaikkien äänekkäiden harrastusteni kanssa isoin kaipuu on nimenomaan sille, että olisi paikka, jossa saa huudattaa sahaa, laulaa oopperaa ja soittaa saksofonia ilman, että tarvitsee vähääkään miettiä häiritseekö tämä jotakuta. Talossa tai piharakennuksissa pitää olla tilaa verstaalle. Pihaa pitää olla, muttei liikaa. Talokaan ei saa olla liian iso.

    Selailin ilmoituksia. Sitten se osui silmään. Kansikuva ei ollut mitenkään sellainen huomionkiinnittävän kaunis. Keltainen talo keskellä peltoa. Iso lämmitetty autotalli. Pihaa ja vähän peltoa. Pieni aittamökki ja pieni saunamökki. Kuvista näki, että lehti ei ollut vielä puussa. Oli siis ollut myynnissä jo jonkin aikaa… Ja taas ajeltiin.

    Avasin auton oven ja hiljaisuus oli huumaava. Katsoimme pikaisesti talon. Sympaattinen. Neutraali haju. Kylpyhuone on vanha ja ryytynyt. Se täytyy suolistaa ja rakentaa uudelleen, mutta se kaikki oli odotettavissa. Yläkerran kylmillä vinteillä näki, että vesi ei tule ainakaan katosta läpi. Yläkerran huoneiden väliseinän voisi purkaa ja siitä saisi yhden ison tilan, jota halkoo piippu. Alakerrassa kaksi huonetta, eteisaula ja keittiö. Vihreä keittiö. Olen haaveillut vihreästä keittiöstä. Huoneisiin on laitettu uudet puulattiat. Ikkunasta näkyy omenapuut ja peltoa. Joo, talo on ihan ok, mutta se autotalli. Haluan nähdä autotallin!

    Hyvänen aika miten hyvän verstastilan siitä saisikaan! Lisäksi pihassa oli vanha iso rakennus. Täynnä tavaraa ja sälää. Pieni kasvihuonekin on valmiina odottamassa. Ja pellon puolella aitta ja sauna. Piha, jossa koissu saisi juosta nakuna ilman hihnaa. Olla vihdoin vapaa sen sijaan, että on jatkuvan tarkkailun alaisena.

    Viivyimme vain puoli tuntia ja minulle jäi selkeä tunne, että tänne haluaisin takaisin. Järjestelyjä. Pohdintaa. Laskelmia. Lisää järjestelyjä ja pohdintaa. Mielipiteitä. Tarjous. Hermostunutta odotusta. Ja lopuksi soitto, että tarjous on hyväksytty.

    Minä ostan meille talon, pihan ja pienen palan peltoa.