Sydämelle

Tag: terveys

  • Väliaika – kahvia ja pullaa

    Aloitin noin kolme ja puoli vuotta sitten. Halusin kirjoittaa siitä miten pitäisin huolta sydämestäni, joka ei ole särkynyt, mutta olen laiminlyönyt sen ja verisuoniston fyysistä hyvinvointia ties miten pitkään. Mutta sitten tuli kaikenlaista. Oma tupa ja perunamaa ja koko homma levisi enemmänkin henkisen sydämen hyvinvoinnin puolelle.

    Koko ajan on niin monia asioita, joista haluaisi kirjoittaa. Ja niin vähän mistä kirjoittaa, koska tuntuu siltä, että jokseenkin kaikki sanottava olisi lähinnä aiheen vierestä. Pitäisi ymmärtää pysyä lokerossa. Tai sitten ymmärtää, että sydämessäni on paljon huoneita.

    Miten sydämeni voi nyt?

    Ei varmaan ainakaan paremmin kuin kolme vuotta sitten. Ongelma on aina ollut saada pidettyä liikettä yllä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen staattisuuteen taipuvainen. Tämä kelkka olisi saatava jotenkin käännettyä. Siihen kai ajattelin kirjoittamista avuksi. Jos olisi joka viikko pakko keksiä jotain sanottavaa toteutuneesta liikkeestä, se edellyttäisi, että olisi luotava liikettä. Ehkä sen jälkeen voisi palkkioksi kirjoittaa siitä kaikesta muusta. Ihmeellisistä maisemista. Touhuilusta, rakentamisesta, korjaamisesta.

    Vastaus kysymykseen. Vähän yli vuosi sitten hakeuduin lääkäriin, koska olin valvonut kuukauden ja aloin olla aika sekaisin. Samassa yhteydessä pyysin kolesterolitestiä. Sain kaksi hengähdyspäivää ja statiinireseptin. ”Tässä ei nyt mitään elämänmuutoksia aleta odottelemaan.”

    Mikä lopulta muuttui? Kolesteroliarvot laskivat nopeasti. Painoa alkoi hiljalleen karisemaan, kunnes se sitten hiipi kesän herkuttelujen ja syksyn omenapiirakkakauden myötä takaisin. Jokseenkin heti sen jälkeen kun erehdyin punnitsemaan itseni. Itselleni toimii siis vaatteet parempana indikaattorina muutoksesta. Leivän päälle siveltävä rasva muuttui Benecoliksi (yllättäen ”kevyt” vaihtoehto on muotoutunut mieluisimmaksi), ja sitä kuluu n. 2kg vähemmän kuukaudessa verrattuna entiseen.

    Puolikas kerma-mustikkatäytekakku ruokapöydällä.
    Voisi luulla, että täytekakku on epäterveellistä, mutta itse asiassa nämä omatekoiset kakut ovat herkkuna parhaasta päästä. Kokonaisessa kakussa on noin kilon verran pakastemustikkaa, ja kakkupohjassa on rasvan sijaan paljon kananmunia. Kermaakin on kohtuullisen ohuet kerrokset.

    Ja sitten on se minun addiktioherkkuni, suklaa. Fazer näköjään osallistui talkoisiin lopettamalla ylivoimaisesti parhaan mustikkajugurtticrisp suklaan valmistamisen, pilaamalla Dominokeksit, ja ilmeisesti myös Fazerina ja muut tryffelityyppiset suklaat tehdään nykyään äklömakealla säästöreseptillä. Ja tietysti myös hinnan ponnahtaminenpilviinvaikuttaa. Mieli sanoo, että onpa typerää. Järki sanoo, että onpa hyvä juttu.

    Jäätelön syöminen loppui kuin seinään, kun kävi ilmi, että suurin osa jäätelötehtaista jatkaa tyytyväisenä toimintaa Venäjällä. ”Me tässä tapetaan ihmisiä, mutta hei, ota jäätelö.” Koska jäätelö on hyvää, päädyin ostamaan jäätelökoneen, jolla saa tehtyä omat jäätelöt. Ja siinä tehdessä tulee myös huomanneeksi mistä sitä jäätelöä oikestaan tehdään… kermaa, kermaa ja kermaa. Huhhei.

    Ei se fyysinen sydän kirjoittamalla kehity. Liikkeelle on päästävä.

  • Rikasta sitä mitä haluat elämääsi enemmän

    Rikasta sitä mitä haluat elämääsi enemmän. Siirrä syrjään, anna vähemmän tilaa sille, mitä haluat elämääsi vähemmän. Yksi elämä, tässä ja nyt.

    Viime vuoteen mahtui niin paljon, että siinä hetkessä ei osannut sanoa mitään. Otti vain vastaan. Ehkä tilanne on nyt sen verran vakaampi, että voi taas alkaa kirjoittaa. Purkaa ja palastella.

    Jälkikäteen katsottuna, oli lähellä, etten olisi polttanut itseäni loppuun. Havaitsin sen itsekin, sanoin jopa ääneen, mutta kukaan ei reagoinut mitenkään, hyssytteli vain että no voi, koita jaksaa. Hain ja sain uuden työpaikan ja syksyn aikana on löytynyt tasapaino. Uusi työ on hyvä ja vihdoin tämä kulma elämäni kolmiosta (minä – koti – työ) on jotenkin ojennuksessa.

    Myös koti – joka kattaa elämäni lähimmät suhteet ja kotielämän – on itse asiassa aika seesteistä. Tiedostan, että nyt on se hetki, kun rakkaus on läsnä. Haluan ottaa siitä kaiken irti nyt, ei joskus myöhemmin, kun kaikki muu on valmista, mutta rakastettu ei ehkä ole täällä enää.

    Mutta se kolmas kulma. Minä. Minä ja minun kehoni. Minun kehoni, joka ei ole koskaan ollut näin suuri. Kehoni, jonka koko on ylittänyt jonkilaisen kynnyksen… enää ei ole kyse ulkonäöstä, se alkaa vaikuttaa siihen mitä voi tehdä. Miten voi tehdä. Huomaan, etten halua lähteä kaikkien kanssa kävelylle. En pysy mukana. Eivät varmaan hekään viuhtoisi menemään ihan samalla tahdilla, jos olisi kolme isoa perunasäkkiä koko ajan matkassa mukana. Keho ei olee enää voimavara. Se tekee asioista vaikeampaa. Kehoon on ilmestynyt kiputiloja. Liikaa kuormaa tukirakenteille. Kehopositiivisuus on yksi asia, kiputilat ja jokapäiväinen kamppailu ihan toista. Häpeä siitä, on epäonnistunut säilyttämään tyttömäisen hoikkuuden kaatuu ensimmäiseen laariin. Fyysinen pahoinvointi kaatuu jälkimmäiseen.

    Viime vuoteen sisältyi kaksi merkittävää kohtaamista suurin piirtein ikäisteni naisten kanssa. Toinen ei varsinaisesti ollut kohtaaminen, sillä päähenkilö nukkui ikiunta valkoisessa arkussa. Ihminen, jonka tapasin viimeksi noin 10 vuotta sitten. Tapaamisen jälkeen tiedostin, että haluaisin hänet ystäväksi, mutta koska hänen elämänsä oli jo sen verran täynnä ihmisiä, luovutin. Mutta ihailin häntä etäältä. Hänen iloisuuttaan, pirteyttään, energisyyttään ja sutjakkuuttaan. Ja vaikka hän teki kaiken oikein, juuri niin kuin terveydenhoidon oppaissa käsketään, hän sairastui ja lopulta menetti elämänsä. Jäljelle jäi kysymys miksi sitten minä – viallinen, joka teen asiat väärin – olen vielä täällä?

    Toinen merkittävä kohtaaminen oli ystävän kanssa, jota en ole tavannut muutamaan vuoteen. Elämä ja korona ja kaiken maailman asiat ovat aina tulleet eteen. Myös hän oli vuosia kamppaillut kehonsa kanssa ja viime vuoden aikana oli tapahtunut muutos. Eikä muutosta toteutettu yhdenkään internetin käärmerasvakauppiaan tai elämäntapagurun kanssa, vaan terveydenhuollon kautta saatujen palvelujen kautta. Loppujen lopuksi prosessiin sisältyi myös vatsalaukun ohitusleikkaus ja ystäväni voi paremmin. Kun on kevyempi, jaksaa paremmin. Kaikki on kevyempää. Elämä rullaa helpommin. Kivut ei vie energiaa. Peilaan itseäni ystävääni. Olenko minä jo siinä vaiheessa, vai ajattelenko edelleen, että koska itse paino-ongelmani keitin kasaan, itse se pitää myös osata purkaa.

    Eilen hakeuduin ensimmäisen kerran HUS:in terveyskyla.fi sivustolle. Tänään jatkan tutustumista. Koska rikasta sitä, mitä haluat lisää.