Talvinen talo ja talossa valo

Talolla voi olla talvellakin. Retkeiltiin sekä välipäivinä, että Loppiaisen jatkoksi talolle. Päästiin näkemään miten kauniiksi maisema muuttuu lumikuorrutuksella. Yksi jännittävimpiä asioita uudessa paikassa on nähdä miten maisema muuttuu vuodenaikojen mukana.

Talossa peruslämpö pysyy kohtuullisella sähkönkulutuksella ja pesällinen puita kotiliedessä lämmittää koko kerroksen yhdessä vilahduksessa. Päätin jättää yläkerran ainakin tänä talvena kylmilleen. Tuntuu turhalta lämmittää kahta kerrosta, joista toinen on käytännössä tyhjä. Myös verstastalli pysyy plussan puolella yhden öjytäytteisen patterin voimalla.

Vanhoja rojuja tyhjennellään pakullinen kerrallaan. Kasa vanhoja peittoja, tekstiilejä ja pari patjaa lähti uusiokäyttöön kissataloon. Muut rojut päätyvät sorttiin. Viimeisimmällä reissulla siivosin keittiöstä kaikenlaista epämääräistä sorttikuormaan. Miestä on vähän ahdistanut olla ikään kuin joidenkin toisten tavaroiden keskellä, vaikka teknisesti ottaen kaikki mitä tontin rajojen sisäpuolelta löytyy, onkin minun omistuksessa. Mielensä kirkastui selvästi heti, kun siivosin seiniltä pois rihkamaa ja pudotin oviaukon päältä hyllyn, jonne oli koottu valikoima erilaisia pulloja. Vanhin oli ollut siellä ainakin vuodesta 1979 asti. Alkaa näyttää enemmän meidän paikalta.

Keittiön laittoa ja haaveilua

Menomatkalla poikettiin Porvoossa ja ostettiin pari pallovalaisinta keittiöön kolkkojen led loisteputkien tilalle. Asensin toisen pallon paikoilleen ja yleisvalonlähteenä se onkin aika paljon miellyttävämpi. Led loisteputketkin saa kierrätettyä verstastalliin vanhojen loisteputkilamppujen tilalle, joten eivät nekään hukkaan mene. Yhden kiinnikkeet jouduin tosin valitettavasti rikkomaan, että sai selville miten ne loput saa ehjänä alas… Mies alkoi visioida, että tuollaiset pallot sopisi kaupunkikodinkin keittiöön. Pitäisi vain löytää vähän pitempivartiset mallit, koska kotona huonekorkeus on puolisen metriä korkeampi.

Mielessä keikkuu koko ajan taustalla minkälaisia muutoksia tiloihin voisi tehdä siinä vaiheessa kun lattia avataan. Jos rahatilanne suinkin sallii, pohjakerroksen lattia pitäisi avata ja uusia jo ensi kesänä. Alapohjassa ei ole tuuletusta käytännössä ollenkaan, joten olisi suoranainen ihme, jos keittiön lattia ei olisi huonossa kunnossa. Asuihuoneiden lattiat on uusittu toissa kesänä, koska olivat pudonneet paikoiltaan. Uudetkin lattiat pitää todennäköisesti ainakin osittain purkaa ja säätää rakenteita, mutta niiden uudet ja vielä hyväkuntoiset materiaalit saa onneksi käytettyä uudelleen.

Takaisin keittiöön. Ajatus alkaa tiivistyä sellaiseksi, että keittiökaapit tasoineen, tiskiallas, uuni ja keittolevyt siirtyisivät ikkunaseinälle ja alakaapit jatkuisi nurkan yli lähes oviaukolle asti. Kulman komerot lähtee kokonaan pois. Ikkunan kohdalle tulisi jonkinlainen madallettu taso. Yläkaappeja olisi korkeintaan muutama ruokatarpeita varten. Säilytysratkaisuja suunnitellessa pitää kuitenkin ottaa huomioon se mahdollisuus, että jostain mystisestä kolosta luikahtaa sisään hiiri, orava tai joku muu pieni olento etsimään ruokaa… Joten kaikenlainen syötäväksi kelpaava kannattanee laittaa mieluummin korkealle kuin matalalle. Kotiliesi saa jäädä paikalleen omaksi saarekkeeksi.

Tässä vaiheessa on vielä mysteeri mitä nykyisen tiskialtaan yläpuolella olevien kaappien takaa löytyy. Heräsi nimittäin epäily, että oviaukko onkin ehkä ollut alunperin keskellä seinää, eikä ulkoseinään vasten, niin kuin nykyään. Voisi olla mahdollista, että keittiön ja toisen asuinhuoneen voisikin yhdistää aika pienellä vaivalla yhdeksi isommaksi tupahuoneeksi.

Elämää Kanteleella

Toisin kuin kotona, Kanteleella on myös televisio. Perinteiset kanavat eivät siellä tosin näy, tai ainakaan en saa niitä vaivatta viritettyä. Onneksi omista kätköistä löytyi vanha Apple TV, jolla saadaan pari suosittua suoratoistopalvelua näkymään. Telkkarin katselun oheen käsityöksi on valikoitunut 90-luvun loppupuolella kesken jäänyt tilkkutäkkiprojekti. Täkki on muuten valmis, mutta kerrokset pitäisi ommella yhteen. Tukholmasta ostettu ruudullinen pohjakangas osoittautui odotettua haasteellisemmaksi, sillä siinä näkyy kiusallisen hyvin jos tikki menee vähänkin vinoon. Vuosien mitenkäs mä tämän nyt sitten teen pohdinnan jälkeen kuvittelen ratkaisseeni tilanteen välttämällä ruudukon mukaisia linjoja. Ehkä tämä täkki vielä joskus tulee valmiiksi – ruutu kerrallaan.

Toistaiseksi olen tutustunut yhteen naapuriin ja luonut jonkinlaisen yhteyden siihen tiettyyn naapuriin, jolla on traktorissa lumiaura… Tosin ainakin toistaiseksi pihapiirin lumityöt tekee ilokseen itsekin, kun on ekaa kertaa 20 vuoteen piha, jota kolailla. Hyötyliikuntaa, eiks jeh. Mutta tieosuuden kävi auraamassa naapuri. Luulen, että naapurit ovat kuitenkin pääosin mielissään siitä, että talo ei jäänyt tyhjilleen rapistumaan. Että seudulle tulee uutta porukkaa autioitumisen sijaan, vaikken nyt ihan jatkuvasti olekaan talolla läsnä.

Kävin myös vihdoin kiinnittämässä uuden postilaatikon tienhaaraan ja ilmoitin postille, että minun nimelle osoitetut postit voi huoletta jakaa siihen laatikkoon. On muuten minun ensimmäinen ikioma postilaatikko kaikkien oviluukkujen jälkeen.